Ystäväni on sanonut, että en anna positiivisille asioille mahdollisuutta. Sama ystävä on sitä mieltä, että annan negatiivisten asioiden päästä ihon alle liian helpolla ja liian pitkäksi aikaa.
Ystävä ei ymmärrä sitä, että kun ihminen on ollut rikki ja uinut paskassa pitkään niin toleranssi kaiken negatiivisen sietämiselle on tosi pieni. Ehkä jossain kohdassa se, mikä ei tapa vahvistaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin niin moneen kertaan lyöty, että ei tiedä tappaako seuraava isku. No ei puhuta kuolemisesta, mutta kun kuraa on riittävästi niin sieltä sen saven alta on vaikea saada happea. Pitäisi tulla jonkinlainen suvantovaihe, jolloin saisi vähän elpyä ja paikkailla itseään.
Mietin, että pitäisikö minun listata kaikki harmittavat asiat ja ryhtyä aktiivisesti toimimaan niiden asioiden poistamiseksi tai parantamiseksi. Eikö se kuitenkin olisi sitä rypemistä, puhumattakaan siitä, millainen voimattomuuden tunne iskisi jos huomaisi, että jokin asia ei vaan ota hoituakseen? Ei vaikka kuinka työstäisi ja tsemppaisi. Ja niitäkin varmasti on minunkin elämässäni.
En siis tee listaa miinuksista. Ei varmasti haittaa vaikka jonkun asian unohtaisinkin, miksi siis listata niitä huonoja asioita. Sen sijaan yritän hengittää. Elää päivän kerrallaan. Yrittää olla murehtimatta (LIIKAA).
Toivoa että se good dam aurinko viimein paistasi tähänkin risusavottaan.
*varovainen halaus*
VastaaPoista